|
|
  |
|
|
Galleria
Suon poikki
|
|
| |
|
|
| |
Kuvien mukana kuljetaan Hämeen, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajalla olevilla
soilla, lähinnä Torronsuolla, Lopen Luutasuolla, Tammelan Purinsuolla ja
Suomusjärven Johdesuolla. Suot ovat yksi harvoja alueita ruuhka-Suomessa, joilla
voi vielä tuntea olevansa todellisessa erämaassa. Kun on ensin ummistanut
silmänsä suon reuna-alueiden ojitukselle, voi hyvin kuvitella olevansa
maailmassa aivan yksin, niin harvoin muita kulkijoita tulee vastaan.
Talvella myös suon eläimistö on lomalla, vain jokunen korppi tai teeri silloin
tällöin vilahtaa silmäkulmassa. Lumettomaan aikaan suolla sen sijaan riittää
elämää, vain ihminen puuttuu, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Valitettavasti
kuvien mukana ei pysty välittämään kesäisen aamuyön tuoksuja ja ääniä. Ne voi
kuvitella vain sellainen, joka on suolla kulkenut. |
|
| |
|
|
|
|
Rannalle Jääneet
|
|
| |
|
|
| |
Kuviin on vangittu löytöjä rannalta ja rannan tuntumasta. Osa kohteista on
luonnon omia tuotoksia, osa ihmisen huolimattomuuden tai välinpitämättömyyden
seurausta. Yhteistä kaikille kuvauskohteille on se, että ne ovat osuneet kameran
eteen lähes päämäärättömän rantaretkeilyn yhteydessä ja herättäneet kuvaajassa
löytämisen riemua.
Ei ole suurta merkitystä, missä kulkee, kunhan pitää silmät auki ja muutkin
aistit valppaina: vastaan voi tulla mitä ihmeellisempiä asioita. On
mielenkiintoista miettiä, minkälainen historia Saaristomeren rannoilta
löytyvällä koivutukilla tai jäänpalalla on takanaan ennen kuin se on rantautunut
aaltojen ja tuulen kuljettamana. Tai kuka on aikoinaan soudellut kauan sitten
lammen rantaan unohtuneella ruuhella. Millainen elämä on ollut sillä ravulla tai
levällä, joka on huuhtoutunut jäämeren aaltojen ja vuoroveden mukana kuivalle
maalle? Mitä rantakalliolla kasvava ruohosipuli voisi kertoa, jos osaisi puhua?
Joskus pitkäkään pohdinta ei tuo järkevää vastausta. Miten on mahdollista että
esimerkiksi posliininen vessanpönttö kelluu niin hyvin, että vuorovesi tai
myrsky sen kuljettaa hietikolle? |
|
|
